Ympäristön äänimaiseman havainnointi ja äänittäminen oli 2. luokan oppilaistani lopulta mielenkiintoinen tehtävä, vaikka aluksi kuului vähän nurinaa siitä, eikö saakaan kuvata. Pyrimme tekemään lyhyitä pätkiä, sillä toisten tekemien ääninäytteiden kuunteleminen ilman kuvaa on osalle lapsista aika vaikeaa ja pitkästyttävää. He eivät ole tottuneet keskittymään, kuvittelemaan ja miettimään, miltä ääni näyttää. Nykyajan visuaalinen kulttuuri suoltaa valmista kuvaa joka taholta.
Sääolosuhteet vaihtelivat suuresti marraskuussa Kokkolassa . Välillä oli kuulas pakkassää tai satoi uutta pehmeää lunta. Välillä satoi vettä kaatamalla. Lapset halusivat äänittää ulkona veden eri olomuotoja. He havainnoivat litiseviä lätäköitä, tippuvia räystäitä ja jääpuikkoja, rapisevaa jäätä, narskuvaa lunta ja lopulta riemukasta lumipallojen heittelyä. Jotkut oppilaista halusivat kuvata ääninäytteessään tuulen voimaa: kuinka jännittävästi tuuli repii oksia ja paukuttaa ovia.
Koulumme takana oleva puisto on talvella tyynellä säällä hyvin hiljainen. Linnut ovat muuttaneet etelään. Huonolla säällä siellä kulje juuri ihmisiäkään muutamaa koiraa ulkoiluttavaa mummoa lukuunottamatta. Toisin on kesällä.
Äänimaisemassamme ei yllätyksekseni kukaan edes yrittänyt kuvata Suomen alkutalven pimeyttä tylsyytenä, joka sateisina päivinä syö kaiken värin maisemasta ja melkein lamaannuttaa elämän (aikuisista). Lapsia kylmä, märkä ja pimeä ei tunnu lainkaan haittaavan! He saapastelevat iloisina suoraan lätäkön halki ja laskevat pyllymäkeä heti, kun on vähänkin jäätä. Koulun kuivauskaapit ovat hurisseet täysillä jo monta viikkoa, kun märät pipot, lapaset, sukat, ulkohousut ja takit yritetään saada kuiviksi ennen seuraavaa välituntia. Ilmeisesti vain aikuiset kärsivät kaamosmasennuksesta! Ja heti kun sataa vähänkin uutta, valkoista ja puhdasta lunta, lapset suorastaan ratkeavat riemusta.
Vastakohtaisuudet Australian kesään, kuumuuteen, kuivuuteen ja metsäpaloihin korostuivat. Bullin koululaisten äänimaisemia kuunnellessa oppilaani kiinnittivät huomiota heti lintuihin ja luonnon ääniin. Se, ettemme juuri saaneet selvää lasten puheesta ei haitannut. Riemukas kesäinen tunnelma välittyi tänne maapallon toiselle puolelle ja sai lapset kuvittelemaan jotain itselle tuntematonta, asettumaan toisen asemaan ja matkustamaan mielikuvituksensa avulla lämpimään maailman ääriin. He totesivat, että kesällä meilläkin on puissa suhinaa ja lintujen laulua.
Tietoa ei pidä erottaa taiteesta. Siksi olemmekin opiskelleet Australian asioita ja seuranneet uutisia mm. metsäpalojen vaikutuksista koaloihin ja muihin eläimiin. On ollut helpottavaa kuulla Jeremyn lähettämistä viesteistä, ettei ystäväkoulumme ole vaarassa. Kuulimme kuitenkin, että joillakin oppilailla on kotona matkalaukku valmiiksi pakattuna, jos tulee äkkilähtö tulen takia. Se herätti keskustelua ja empaattisia tunteita. Oppilaat sanoivatkin, että Bullin koulun oppilaat saavat tulla kouluun ja asumaan meille, jos savu haittaa. Tervetuloa ilman vaarojakin!
Mediakasvatuksen osuus huipentui siihen, että Yleisradion filmiryhmä kävi tekemässä jutun DearYou- projektistamme ja otimme skypeyhteyden Jeremyn luokkaan. Aikaeron takia tulimme aamulla jo puoli tuntia ennen koulun alkua ( klo 7.30) kouluun ja Jeremyn oppilaineen odotti puheluamme viideltä iltapäivällä. Oppilaat eivät malttaneet kovin hyvin kuunnella, mitä Jeremy oppilaineen puhui, sillä oppilaiden näkeminen livenä reaaliajassa oli niin jännittävvää ja ihanaa.
Omana kokemuksenani kerroin uutisjutussa, että taidekasvatuksen kolme tasoa ovat toteutuneet tässä projektissa loistavasti:
- Henkilökohtaisen kasvun tasolla oppilaat ovat keskittyneet kuvan tekemiseen ja ilmaisuun. On syvennytty itseen ja omaan tekemiseen, eikä lopputulos ole ollut tärkein. On vain pyritty kasvattamaan lapsen omaa identiteettiä.
- Toisella tasolla projektissa on ollut yhteiskunnallisia tavoitteita, jotka pyrkivät tarjoamaan lapsille sellaisia valmiuksia, joita elämässä tarvitaan. Esimerkkeinä mainitsin empatian kasvattamisen, erilaisuuden hyväksymisen ja ymmärtämisen sekä kuvanlukutaidon.
- Kolmanneksi meillä on toteutunut hienosti kulttuurinen näkökulma. Taide ja kuva kertovat ihmisistä ja ihmisryhmistä.
Kiitos hienosta projektista Arlene ja Jeremy sekä Bullin koulun oppilaat!Kokkolassa Suomen 102. itsenäisyyspäivänä6.12.2019, Auli ja 2a Mäntykankaan koulusta
Observing and recording the ambient sound landscape was an interesting task for my 2nd grade students, although at first there was a bit of a murmur about not being able to record. We tried to make short clips because listening to the sound samples made by others without a picture was quite difficult and boring for some children. They are not used to concentrating, imagining and thinking about what the sound looks like. The visual culture of today echoes the image of everywhere.
The weather conditions in Kokkola varied greatly in November. There were occasional frosty snow or new soft snow. Sometimes it rained by pouring water. The children wanted to record various forms of water outdoors. They observe squishy puddles, dripping eaves and icicles, crumbling ice, creaking snow, and finally, joyful throwing of snowballs. Some students wanted to capture the sound of the wind in their sound sample: how exciting the wind is tearing branches and banging doors.
The park behind our school is very quiet during the winter with calm weather. Birds have moved south. In bad weather there are just a few people out there, except for a few grandmothers who walk outside. It's different in summer.
To our surprise, nobody even tried to portray the darkness of the early winter in Finland as a boredom that eats all the color of the landscape on rainy days and almost paralyzes life (of adults). Children in cold, wet and dark do not seem to mind at all! They arrive cheerfully straight across the puddle and lower the butt as soon as there is even some ice. School drying cabinets have been buzzing for weeks as wet beanies, gloves, socks, pants and jackets are tried to be dry before the next break. Apparently only adults suffer from colic depression! And as soon as it rains a little new, white, and pure snow, the kids are out of joy.
The contrasts with the Australian summer, heat, drought and forest fires were highlighted. While listening to the soundscapes of Bull's schoolchildren, my students immediately paid attention to the birds and the sounds of nature. The fact that we just couldn't find out what the children were saying didn't bother. The cheerful summer atmosphere was transmitted to the other side of the globe and made the children imagine something unknown to themselves, position themselves in the position of another and travel to the warm ends of the world with their imagination. They said that in the summer we also have the hum of the trees and the birds singing.
Information should not be separated from art. That is why we have been studying Australian issues and following the news, for example. on the effects of forest fires on koalas and other animals. It has been a relief to hear Jeremy's messages that our twin school is not in danger. However, we heard that some students have a suitcase packed at home in case of a sudden fire start. It aroused debate and empathic feelings. Indeed, the students said that Bull School students could come to school and live with us if the smoke was hurting. Welcome without danger!
The culmination of media education culminated in the fact that the Finnish Broadcasting Company film group went on to talk about our DearYou project and reached out to Jeremy for a skype. Because of the time difference, we came to school half an hour before school (7.30am) and Jeremy's students waited for our call at five in the afternoon. The students were not too keen to listen to what Jeremy and his students were talking about because seeing the students live in real time was so exciting and wonderful.
In my experience, I told the news story that the three levels of art education have been accomplished brilliantly in this project:
- At the level of personal growth, the pupils are focused on picture making and expression. It has delved into itself and its own making, and the end result has not been the most important. There has only been an effort to increase the child's own identity.
- On the second level, the project has had social goals that aim to provide children with the skills they need in life. As examples, I mentioned growing empathy, accepting and understanding difference, and image reading.
- Third, we have a great cultural perspective. Art and image are about people and groups of people.
Thanks to Arlene and Jeremy for the great project and the Bull School students!
Kokkola on Finland's 102nd Independence Day
Auli and 2a from Mäntykangas School
6.12.2019
The 2nd graders from Mäntykankaan koulun in Kokkola, Finland are making and sharing art with the 1st and 2nd graders from Bulli Public School in Bulli, Australia.